Facebook kysyi tätä ja huomasin haluavani vastata. Elämäni valo on ollut jo kuukauden mökkilomalla, enkä semmingin ole kävelyäkään kävellyt.
Mietin että siivoaisin tuskin koskaan jos ei tarttisi sydän syrjällä tietää kaikkien lääkkeiden, xylitolien, suklaapatukoiden sijainti sentilleen, ettei koira tappaisi itseään. Mietin että mulla ei ole aina kivaa. Mietin että miten paljon antaa tilaa joskus tapahtuneelle, sille mikä oli ja tuntui ja hermoromahduskin vuonna 2005. Miksi ei ole tässä tunteessa ja tilanteessa? Mietin että siksi koska asiat eivät ole erityisen selkeitä ja liittyvät toisiinsa säikein joiden tsekkailuun varmaan kuluu tämä elämä. Mietin pelkoa että elmän menee hukkaan, miten se yllättää jos tekee liikaa töitä, jos tekee liian vähän töitä, jos tekee lapsen, jos ei tee. Mietin kohtuuttomuutta. Mietin maailmantuskaa. Mietin valintoja ja kipua. Mietin muutosta, mietin miten kauan kestää integroida itseensä uusia asioita, esim diagnoosi. Mietin miten vaniljajäätelö oli lapsena tylsintä ja nykyään parasta. Mietin että leikkaisinko hiukset. Mietin että kun ajattelen niitä joilla menee aina hyvin että en vain tiedä kaikkea. Mietin rakkautta. Mietin sanoja. Mietin kun joskus joku kokemus on mykkä. Mietin thaimaalaista. Mietin kurkkua joka on kuorittu. Mietin vieraantumisen tunnetta ja miten se yllättää. Mietin kesää. Mietin miten jaksan pimeän. Mietin onko minulla ikinä elämäntilanne sellainen että voin suunnitella sitä kahta kuukautta edemmäs. Mietin kirjastoa. Mietin miten joskus kohtaa vaikka ajatteli puhua pelkkää potaskaa. Mietin mökkiä jota ei ole. Mietin muistoja jotka eivät ole totta ja ovat. Mietin tulkintaa. Mietin tulkinaani minusta. Mietin kuinka voisin olla enemmän yhteydessä maailmaan. Mietin uhrautumista. Mietin antamista. Mietin itsellä pitämistä. Mietin sitä että äitini on 60. Mietin että onnellisuus on matka ei päätepiste. Mietin että matka ei ole aina onnellisuus vaan päätepiste. Mietin että elämä voi jäädä täysin kesken. Mietin että voi jäädä levälleen tämäkin tilanne, kesä, päiväkin. Mietin että ehkä sen pitäisi olla kutkuttavaa eikä kamalaa, katsoa miten akan käy. Mietin etäisyyttä. Mietin lapsia jotka juoksevat minne haluavat, koiria jotka jämähtävät mihin tahtovat. Mietin kotia. Mietin yksinkertaisuuksia. Mietin itkemistä. Mietin etäisyyttä. Mietin muuttumista. Mietin oppimista.
Mietin turahmaisuutta. Mietin ylemmyydentunntetta. Mietin pelkoa. Mietin itserankaisun monia muotoja. Mietin aamuja. Mietin unta. Mietin tilaa jossa ei tiedä miksi voi huonosti. Mietin oikeutta aikaan. Mietin oikeutta miettiä. Mietin mielyttämisentarvetta. Mietin ulkokultaisuutta. Mietin ihimisiä, miten kiinnitän huomiota voivatko he ikinä myöntää että vika on heissä. Mietin miksi siihen kiinnitän automaattisesti huomiota. Mietin että sitä joudun itse niin kovasti opettelemaan. Mietin lempeyttä. Mietin maailmaa jossa on tärkeää pitää yllä illusiota hyvästä. Mietin älyä. Mietin lukematonta hesaria. Mietin mielipiteitä. Mietin kuuntelemista. Mietin ikävää. Mietin toiveita, odotuksia. Mietin koiran nuhjaamaa vilttiä. Mietin surua, sen reittejä. Mietin miestä. Mietin naista. Mietin ystävyyttä. Mietin voimavaroja. Mietin kannattelua. Mietin yritystä tehdä oikein. Mietin selviämistä. Mietin jumissa olevaa rintarankaa. Mietin että sana haastaa ajaa hulluuteen. Mietin miten vaikea on välillä tietää kuka on, mistä koostuu. Mietin miten voimakas kokemus elämä on. Mietin että se menee ohi, mietin että se loppuu, mietin miten vaikeaa sitä on uskoa. Mietin herneitä joiden syömistä en pysty lopettamaan.
Mietin että siivoaisin tuskin koskaan jos ei tarttisi sydän syrjällä tietää kaikkien lääkkeiden, xylitolien, suklaapatukoiden sijainti sentilleen, ettei koira tappaisi itseään. Mietin että mulla ei ole aina kivaa. Mietin että miten paljon antaa tilaa joskus tapahtuneelle, sille mikä oli ja tuntui ja hermoromahduskin vuonna 2005. Miksi ei ole tässä tunteessa ja tilanteessa? Mietin että siksi koska asiat eivät ole erityisen selkeitä ja liittyvät toisiinsa säikein joiden tsekkailuun varmaan kuluu tämä elämä. Mietin pelkoa että elmän menee hukkaan, miten se yllättää jos tekee liikaa töitä, jos tekee liian vähän töitä, jos tekee lapsen, jos ei tee. Mietin kohtuuttomuutta. Mietin maailmantuskaa. Mietin valintoja ja kipua. Mietin muutosta, mietin miten kauan kestää integroida itseensä uusia asioita, esim diagnoosi. Mietin miten vaniljajäätelö oli lapsena tylsintä ja nykyään parasta. Mietin että leikkaisinko hiukset. Mietin että kun ajattelen niitä joilla menee aina hyvin että en vain tiedä kaikkea. Mietin rakkautta. Mietin sanoja. Mietin kun joskus joku kokemus on mykkä. Mietin thaimaalaista. Mietin kurkkua joka on kuorittu. Mietin vieraantumisen tunnetta ja miten se yllättää. Mietin kesää. Mietin miten jaksan pimeän. Mietin onko minulla ikinä elämäntilanne sellainen että voin suunnitella sitä kahta kuukautta edemmäs. Mietin kirjastoa. Mietin miten joskus kohtaa vaikka ajatteli puhua pelkkää potaskaa. Mietin mökkiä jota ei ole. Mietin muistoja jotka eivät ole totta ja ovat. Mietin tulkintaa. Mietin tulkinaani minusta. Mietin kuinka voisin olla enemmän yhteydessä maailmaan. Mietin uhrautumista. Mietin antamista. Mietin itsellä pitämistä. Mietin sitä että äitini on 60. Mietin että onnellisuus on matka ei päätepiste. Mietin että matka ei ole aina onnellisuus vaan päätepiste. Mietin että elämä voi jäädä täysin kesken. Mietin että voi jäädä levälleen tämäkin tilanne, kesä, päiväkin. Mietin että ehkä sen pitäisi olla kutkuttavaa eikä kamalaa, katsoa miten akan käy. Mietin etäisyyttä. Mietin lapsia jotka juoksevat minne haluavat, koiria jotka jämähtävät mihin tahtovat. Mietin kotia. Mietin yksinkertaisuuksia. Mietin itkemistä. Mietin etäisyyttä. Mietin muuttumista. Mietin oppimista.
Mietin turahmaisuutta. Mietin ylemmyydentunntetta. Mietin pelkoa. Mietin itserankaisun monia muotoja. Mietin aamuja. Mietin unta. Mietin tilaa jossa ei tiedä miksi voi huonosti. Mietin oikeutta aikaan. Mietin oikeutta miettiä. Mietin mielyttämisentarvetta. Mietin ulkokultaisuutta. Mietin ihimisiä, miten kiinnitän huomiota voivatko he ikinä myöntää että vika on heissä. Mietin miksi siihen kiinnitän automaattisesti huomiota. Mietin että sitä joudun itse niin kovasti opettelemaan. Mietin lempeyttä. Mietin maailmaa jossa on tärkeää pitää yllä illusiota hyvästä. Mietin älyä. Mietin lukematonta hesaria. Mietin mielipiteitä. Mietin kuuntelemista. Mietin ikävää. Mietin toiveita, odotuksia. Mietin koiran nuhjaamaa vilttiä. Mietin surua, sen reittejä. Mietin miestä. Mietin naista. Mietin ystävyyttä. Mietin voimavaroja. Mietin kannattelua. Mietin yritystä tehdä oikein. Mietin selviämistä. Mietin jumissa olevaa rintarankaa. Mietin että sana haastaa ajaa hulluuteen. Mietin miten vaikea on välillä tietää kuka on, mistä koostuu. Mietin miten voimakas kokemus elämä on. Mietin että se menee ohi, mietin että se loppuu, mietin miten vaikeaa sitä on uskoa. Mietin herneitä joiden syömistä en pysty lopettamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti